TYÖTURVALLISUUS JA TYÖHYVINVOINTI

Työhyvinvointia on melko hankala erottaa kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Työolosuhteet ja ihmissuhteet työssä vaikuttavat pitkälti siihen, kuinka työntekijä viihtyy työssä. Myös henkilökohtaisen elämän hyvinvointi vaikuttaa työhyvinvointiin. 

Työturvallisuus tarkoittaa sitä, että työpaikalla ovat fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset työolot kunnossa (TTK, n.d.).

Työntekijöiden työympäristön ja työolosuhteiden ja työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi on säädetty työturvallisuuslaki. Sen tarkoitus on mm. ennalta ehkäistä ja torjua työntekijöihin kohdistuvia fyysisiä ja henkisiä haittoja. (Työturvallisuuslaki 739/2002, §1)

Turvallisuus on ihmisen perustarve ja perusoikeus. Terveyden kanssa turvallisuus on hyvä pohja, mille muu hyvinvointi voidaan rakentaa. Hyvällä riskienhallinnalla voidaan luoda fyysisesti mahdollisimman turvallinen työpaikka. Täytyy kuitenkin muistaa, että psykologinen turvallisuus on myös hyvin tärkeä osa työturvallisuutta. Työturvallisuustyölle tärkeänä perustana ovat työelämää säätelevä lainsäädäntö, työehtosopimukset sekä työpaikalla noudatettavat muut ohjeistukset. Tärkeää on myös seurata työelämää koskevia tutkimuksia ja ohjeistuksia. Lisäksi koko organisaation henkilöstön ja sidosryhmien on tärkeää ymmärtää työturvallisuuden ja hyvinvoinnin merkitys sekä sitoutua noudattamaan yhteisiä tavoitteita ja periaatteita. Apua saa tarvittaessa esimerkiksi työterveyshuollosta tai työsuojeluviranomaiselta, mikäli työturvallisuus ja -hyvinvointi asioihin kaipaa tukea. (Rauramo, 2019)

Työntekijän vastuu

Työntekijän on noudatettava työnantajan antamia määräyksiä ja ohjeita. Työntekijöiden omat valinnat vaikuttavat suuresti työhyvinvointiin. Siksi jokaisella onkin velvollisuus pitää huoli työturvallisuuden ja jaksamisen ylläpitämiseen liittyvistä asioista. (Työturvallisuuslaki 739/2002, §18)

Toisten ja itsensä arvostaminen on tärkeää ja se kaikki lähtee itsestä. On hyvä muistaa, millaisiin asioihin työssä haluaa keskittyä. Jos keskitytään pelkkiin negatiivisiin asioihin, negatiivinen energia tarttuu helposti myös muuhun tekemiseen. 

Työhyvinvointia voi vahvistaa miettimällä, mistä itse saa voimaa ja iloa, ja kuinka siihen voi panostaa. On hyvä pysähtyä pohtimaan omia tavoitteita ja sitä, millaisia toimenpiteitä tarvitaan, jotta tavoitteisiin päästään. Työntekijöiden tapaturmia tapahtuu enemmän vapaa-ajalla kuin työssä, joten turvallisuudesta tulee pitää myös huoli vapaa-ajalla. (Rauramo, 2019)

Oman motivaation löytäminen on tärkeää ja ilman motivaatiota työhyvinvointi ei voi olla kovin korkealla. Omaa ja työyhteisön hyvinvointia voi edistää pienillä asioilla, kuten pitämällä työntekopaikka siistinä ja sitä kautta turvallisena. Positiivista ilmapiiriä ylläpitää pienet teot, kuten kiittäminen. Erityisen tärkeä on myös muistaa, että korjaava palaute tulee aina antaa kahden kesken sille henkilölle, johon palaute kohdistuu sillä selän takana puhuminen rikkoo hyvää työyhteisöä.

Esihenkilön vastuu

Hyvä esihenkilö on johdonmukainen ja toimii esimerkkinä. Kuunteleminen, lupausten pitäminen sekä selkeä työnohjaus ovat myös hyvän esihenkilön tunnusmerkkejä. Esihenkilön on tärkeää luoda selkeät pelisäännöt työntekijöiden kanssa myös työturvallisuuden suhteen.

Esihenkilöiden vastuulla on huomioida työntekijöiden jaksaminen. Heidän tulee puuttua tilanteisiin, joissa huomaavat työntekijän kuormittuvan. Esihenkilöiden tulisi myös opastaa työntekijöitä keskittymään työssä positiivisiin asioihin. Positiivinen ajattelu parantaa työilmapiiriä ja saa sen energisemmäksi. Epäasialliseen kohteluun on puututtava välittömästi eikä sellaista tule hyväksyä. (Työsuojeluhallinto, 2021).

Esihenkilön velvollisuuksiin kuuluu myös erilaisista muutoksista ilmoittaminen. On varmistettava, että kaikki saavat tiedon muutoksista sekä myös asioista, mitkä pysyvät ennallaan. Muutosten suhteen on oltava rehellinen ja on kerrottava avoimesti millaisia osa-alueita muutokset koskevat. Mikäli asioista ei puhuta avoimesti, se johtaa usein siihen, että työntekijät alkavat tekemään omia päätelmiään sekä stressaamaan asioista - usein aivan turhaa. Esihenkilön täytyy olla enemmän läsnä ja kuunnella alaisia. Esihenkilönä on myös tärkeää korjata epäkohtia, sekä antaa onnistumisista hyvää palautetta. Esihenkilöllä on vastuu järjestää kehityskeskuteluita, joissa työntekijä pääsee vaikuttamaan. Aktiivinen esihenkilö parantaa työhyvinvointia.

Työnantajan vastuu

Työturvallisuutta voidaan parantaa kartoittamalla erilaisia riskejä ja sitä kautta voidaan myös pyrkiä ennaltaehkäisemään niitä. Työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Säännölliset työn riskien arvioinnit auttavat minimoimaan erilaisia riskejä. Tähän kannattaa osallistaa koko henkilökunta, jotta riskit tulee huomioitua monesta eri näkökulmasta. (Työturvallisuuslaki 739/2002, §8, §10)

Työturvallisuutta voidaan myös parantaa perehdyttämällä työntekijät kunnolla ja oikeilla toimintamalleilla. Perehdytyksessä tulee kiinnittää huomiota myös työturvallisuuteen ja työhyvinvointiin liittyviä asioita. Työvälineiden tulee olla oikeanlaiset ja niitä tulee osata käyttää mahdollisimman hyvin. Henkilökuntaa on hyvä kannustaa raportoimaan, jos huomaa jotain, mikä voisi heikentää työturvallisuutta.

Toimivassa työyhteisössä kaikilla on hyvä käsitys siitä, mitä heiltä yrityksessä odotetaan. Mahdollisuus vaikuttaa ja tulla kuulluksi ovat myös tärkeitä elementtejä työhyvinvoinnin kannalta.

Työntekijöiden voidessa hyvin ei pelkästään säästetä sairauslomakustannuksissa. Työyhteisön hyvinvointi näkyy myös organisaation asiakastyytyväisyydessä, tuottavuudessa sekä kannattavuudessa.

Työnantajalla on oltava myös lain velvoittama työsuojelun toimintaohjelma (Työturvallisuuslaki 739/2002, §9). Työsuojelun toimintaohjelma on hyvä ottaa mukaan työntekijän perehdytykseen, jotta työntekijöille saadaan riittävän hyvä ymmärrys ja osaaminen aiheesta.

Työn organisointi ja kuormittavuus

Työn johtaminen, organisointi, yhteistyö, viestintä ja vuorovaikutus sekä yksilöllinen käyttäytyminen työyhteisössä muodostavat psykososiaalisen työympäristön. Terve ihminen kaipaa sopivasti kuormitusta pysyäkseen terveenä. Olennaista kuormittumisen hallinnassa on palautuminen. Kuormittuminen koostuu fyysisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta ja kognitiivisesta osa-alueesta. Kuormittumiseen vaikuttavat työn lisäksi vapaa-aika ja yksilölliset tekijät, kuten persoonallisuustekijät, koulutus, kokemus, terveys, työkyky, ihmissuhteet ja motivaatio. Kun toimitaan erilaisissa tilanteissa, tarvitaan psyykkisiä, sosiaalisia ja fyysisiä ominaisuuksia. Erityisesti tietotyössä korostuu myös aivojen osuus eli kognitiiviset ominaisuudet. Koska kokonaiskuormittuminen koostuu työ- ja vapaa-ajasta, työnantajan velvollisuus on huolehtia, että myös työaikoja noudatetaan. Työ- ja vapaa-ajan sekoittuminen saattaa haitata työstä irrottautumista ja näin heikentää palautumista ja unta. Uni on yksi tärkeimmistä asioista palautumisen mahdollistamisessa. Palautumisessa auttavat työssä myös rutiininomaiset tehtävät, sosiaalinen kanssakäyminen, positiivinen ilmapiiri, tauot sekä työtehtävien vaihtelu. Erityisen tärkeää palautumisen kannalta on myös vapaa-ajalla tapahtuva mielekäs tekeminen sekä terveelliset elämäntavat, kuten uni, liikunta ja terveellinen ruokavalio. (Rauramo, 2019)

Työaikoihin liittyy taukojen ja työpäivän pituuden lisäksi muitakin kuormitustekijöitä. Esimerkiksi työskentelyn vuorokausiajoilla on merkitystä ja yötyöhön liittyen myös laki velvoittaa siihen liittyvät pakolliset terveystarkastukset. Työaikojen kuormitustekijöihin vaikuttaa myös se, minkälaisia jaksoja työ sisältää sekä paljonko on mahdollista soveltaa työtehtäviä kuormittavuutta ajatellen. Lisäksi paljon vaikuttaa myös, kuinka paljon itse pystyy vaikuttamaan esimerkiksi työaikojen ja työn suunnitteluun. Sosiaalisten suhteiden luominen on helpompaa, mikäli työaikoihin pystyy itse vaikuttamaan. (Rauramo, 2019)

Työntekijälle sopivan haastava työ on kuormittavuuden kannalta ihanteellisin vaihtoehto. Liian haastava työ kuormittaa liikaa, kun taas liian helppo työ ei kuormita tarpeeksi. Liiallinen stressi ja liian vähäinen palautuminen aiheuttavat haitallisia vaikutuksia fyysisesti ja psyykkisesti. On siis tärkeää, että työt on organisoitu niin, että palautuminen mahdollistetaan. Myös työntekijän itsensä on tunnistettava, milloin työ käy liian raskaaksi ja haettava apua riittävän ajoissa, että vakavilta uupumuksilta vältytään. Myös esihenkilöiden on lain mukaankin tärkeää tunnistaa työntekijöissä tapahtuvia uupumisen merkkejä. Hyvin tehdystä työstä on tärkeää palkita (rahallisesti) oikeudenmukaisesti sekä muistaa antaa positiivista palautetta, jotta itsetunto kasvaa ja hyvinvointi sen myötä. Esihenkilö-alaissuhteen on oltava luottamuksellinen ja työhön liittyviä haasteita on uskallettava tuoda ajoissa esille molemmin puolin. (Rauramo, 2019)

Pohdintaa

Tiimissämme heräsi keskustelua työturvallisuudesta ja tulospalkkiosta. Jos työturvallisuus on sidoksissa tulospalkkioon, työturvallisuutta nostetaan varmasti enemmän esille ja samalla siihen kiinnitetään muutenkin enemmän huomiota. Mikäli työtapaturmat kuitenkin vaikuttavat tulospalkkioon pienentävästi, onko mahdollista, että pienten vammojen ja tapaturmien ilmoittamisen kynnys kasvaa tai pahimmillaan jää kokonaan tekemättä?

Keskustelua herätti myös tiimiläistemme palautuminen. Kaikki tiimimme jäsenet käyvät opiskelujen lisäksi myös töissä. Jokainen tunnisti tilanteen, että mielekäs tekeminen vapaa-ajalla, mikä auttaisi palautumisessa, on jäänyt minimiin, koska vapaa-aika kuluu suurilta osin opiskellessa. Jokainen on kuitenkin tehnyt huomion unen tärkeydestä ja siitä, että yömyöhään opiskelujakaan ei kannata enää tehdä, koska työskentely väsyneenä ei ole tehokasta sekä lisäksi valvominen siirtää väsymystä myös seuraavaan (työ)päivään. Työn, opiskelujen ja mahdollisen perheen yhdistäminen ei ole helppoa ja oma vastuu hyvinvoinnista tällaisessa tilanteessa korostuu erityisesti.

Työssä on myös tärkeää, että työyhteisön kesken pidetään erilaisia virkistyspäiviä, mitkä ylläpitävät työntekijöiden työhyvinvointia ja työkykyä. Työkykyä ylläpitävä toiminta perustuu lakiin ja siihen sisältyy mm. myös työterveyspalvelut. Erilaisilla virkistyspäivillä pystytään kuitenkin lisäämään myös yhteisöllisyyttä ja monesti myös työntekijöiden motivaatiota. Valitettavan usein virkistyspäiviä pidetään vain kerran vuodessa ja nyt korona-aikana ne on saattanut jäädä kokonaan. Työporukan kesken kannattaa kuitenkin vaikka yhdessä sopia yhteisestä tekemisestä useammin, kunhan muistaa että ketään ei jätetä ulkopuolelle. Virkistyspäivät auttavat usein myös esihenkilöiden ja työntekijöiden tutustumista paremmin ja sitä kautta luottamussuhteen syventymistä.

Lähteet:

Mukaellen Rauramo, P. (4.12.2019). Työturvallisuuden perusasiat [kuva]. Eduhouse.
https://app.eduhouse.fi/palvelu/fi-hr-p/koulutuskokonaisuudet/548282-tyoturvallisuuden-perusasiat 

Rauramo, P. (4.12.2019). Työturvallisuuden perusasiat [video]. Eduhouse.
https://app.eduhouse.fi/palvelu/fi-hr-p/koulutuskokonaisuudet/548282-tyoturvallisuuden-perusasiat 

Työsuojeluhallinto. (10.09.2021). Epäasiallinen kohtelu. Haettu 10.10.2021 osoitteesta
https://www.tyosuojelu.fi/tyoolot/epaasiallinen-kohtelu 

TTK. (n.d.).Yhteistoiminnalla turvalliset ja terveelliset työolot. Työturvallisuuskeskus. Haettu 10.10.2021 osoitteesta 
https://ttk.fi/tyoturvallisuus_ja_tyosuojelu 

Työturvallisuuslaki 739/2002. 
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2002/20020738?search%5Btype%5D=pika&search%5Bpika%5D=työturvallisuuslaki